Uudet vaihtoehdot DVD-formaatille

Ei ihme, että DVD- ja Blu-ray-levyjen myyntimäärät ovat laskeneet tasaista tahtia viime aikoina. Netflix ja muut suoratoistopalvelut ovat tehneet viihdesisältöjen katselemisesta äärimmäisen helppoa ja edullista. Vuonna 2016 käytettiin maailmanlaajuisesti jo enemmän elektronisia kuin fyysisiä videotallenteiden muotoja, eikä trendille näy loppua. Fyysiset kopiot vievät tilaa kuluttajien hyllyiltä ja ovat alttiita kulumiselle, mutta myös tuotantoyhtiöille ja jakelijoille digitaaliset jakelutavat tuovat säästöjä. Logistiikkakulut vähenevät rajusti, kun levylaatikoita ei tarvitse rahdata ympäri maapalloa.

Kulutusformaattien murrosta on todistettu aiemminkin. Vuonna 1976 kuluttajamarkkinoille julkaistut VHS:t, eli tuttavallisemmin videokasetit, siirsivät elokuvien katsomisen leffateattereista kotisohville ja DVD:t syrjäyttivät myöhemmin VHS-formaatin. Luonnollinen tekniikan kehitys muuttaa viihteen kuluttamisen tapoja. Optisten tallenteiden aikakauden lopusta kertoo kuluttajien valintojen lisäksi myös se, että monista kannettavista tietokoneista puuttuu levykeasema nykyään täysin. Ennen kuin suoratoistopalvelut valtasivat alan, uumoiltiin, että siirtyykö elokuvien levittäminen USB-tikuille. Kuten nyt tiedetään, ajatus ei saanut tuulta siipiensä alle.

Uudet tavat katsoa

Nykyajan on demand -viihdepalveluiden on spekuloitu luovan pohjaa tulevaisuuden televisionkatselulle. Lineaarinen TV ei tavoita enää nuoria sukupolvia yhtä hyvin kuin aiemmin, sillä työn ja vapaa-ajan käsitteet ovat muuttuneet hurjasti. Kovinkaan monella työikäisellä, varsinkaan perheellisellä, ei ole aikaa istua alas television ääreen juuri silloin, kun oma suosikkisarja tai -elokuva on alkamassa. Tallennuspalvelut, kuten Elisa Viihde tai DNA TV, ja suoratoistopalvelut ovat poistaneet kellonaikasidonnaisuuden viihdesisältöjen katselusta, sillä niitä voi katsoa juuri silloin kuin itse haluaa.

Suurimmilla mediataloilla on nykyään omat suoratoistopalvelunsa. Ne palvelevat erityisesti mobiilikäyttäjiä, sillä kuukausimaksulla voi katsella ohjelmia koska vain ja millä laitteella tahansa. Lisäksi suoratoistopalvelun kautta voi katsoa suoria lähetyksiä netin kautta. TV-yhtiöissä suoratoistojen mahdollisuudet ovat uhkien lisäksi tiedostettu, ja muuttuneeseen kuluttajakäytökseen on reagoitu nykyajan vaatimien normien mukaisesti. “Jos et voi voittaa vihollistasi, liittoudu sen kanssa” -mentaliteetilla perinteiset TV-kanavatkin pystyvät pysymään pinnalla leffojen kulutuskilpailussa, kun ne ottavat omiin palveluihinsa lisäksi myös elokuvavuokraamon.

Optisille tallenteille ei ole enää tilaa – vai onko?

Fyysiset tallenteet, kuten DVD:t, häviävät monessa suhteessa digitaalisille palveluille, mutta yhdessä asiassa ne vievät voiton suoratoistopalveluista. Olipa kyseessä sitten Netflix, Ruutu, Dplay tai mikä tahansa pilvi- tai internetpohjainen videopalvelu, niiden sisältö on aina esitysoikeussopimusten alaista. Jakeluyhtiöt ja palvelut tekevät sopimuksia sarjojen ja elokuvien esitysoikeuksista vuosiksi eteenpäin, mutta jos ei lasketa palveluiden originaalituotantoa, suoratoistopalvelut eivät omista täysiä oikeuksia mihinkään sarjoihin tai elokuviin. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että oma suosikkielokuva saattaisi poistua koska tahansa Netflixistä.

DVD:t, ja myöhemmin Blu-Rayt, kestävät oikein säilytettynä vuosikausia, ja ne ovat aina saatavilla. Jos siis on jonkin tietyn elokuvan vannoutunut ystävä ja haluaa varmistua, että sitä voi katsella vielä 20 vuodenkin kuluttua, kannattaa hankkia se fyysisenä kopiona. DVD-levyn elinikä on noin 40–50 vuotta kotelossaankin säilytettynä, paljon käytettynä tietysti vähemmän. Ehkä hieman ironista, mutta nauhaformaatti on levyjäkin kestävämpi formaatti; monissa filmi- ja musiikkiarkistoissa materiaalit varmuuskopioidaan juuri VHS:n tyyppiselle nauhalle, sillä se kestää luontaista kulumista parhaiten.

Jääkö Blu-Ray viimeiseksi levyformaatiksi?

Optisten levytallennusformaattien historia alkaa 1980-luvun alkupuolelta, kun CD-levyt tulivat markkinoille. Se oli musiikkialaa mullistava keksintö: raidat voitiin pakata paljon pienempään tilaan kuin LP-levyissä, ja niitä oli helppo monistaa kansainväliseenkin jakeluun. Elokuvien formaatiksi se ei kuitenkaan sopinut, sillä sen kapasiteetti oli riittämätön. Siksi samalla periaatteella toimiva DVD julkaistiin 1995 pienen kädenväännön jälkeen – tarjolla kun oli pari muuta kilpailevaa levyformaattia. DVD-levylle mahtui helposti kokoillan elokuva hyvälaatuisena kotiteatteriversiona, ja sen lisäksi muuta materiaalia, kuten poistettuja kohtauksia.

Kun näyttöresoluutiot kasvoivat ja elokuvien tiedostokoot kasvoivat teknologian kehittyessä, syntyi tarve päivittää optinen tallennusformaatti nykyajan standardeihin. 2000-luvulla, reilu 10 vuotta DVD:n lanseeraamisen jälkeen esiteltiinkin ihmeellinen Blu-Ray, jonka fyysiset ulottuvuudet olivat käytännössä tismalleen samat kuin DVD-levyn, mutta sen lukemiseen käytettiin huomattavasti lyhempää aallonpituutta, jolloin dataa mahtui enemmän samaan tilaan. Tällä hetkellä Blu-Ray tukee 4K-resoluutiota, mutta nähtäväksi jää, vieläkö 8K-jakelua varten markkinoille kehitellään uusi optinen tallennusmuoto, vai ovatko suoratoistopalvelut jo määräävä tekijä jakelualalla.

DVD:n suurimmat ongelmat

Kuluttajamarkkinoille suunnatut optiset tallenteet, eli esimerkiksi DVD:t, CD:t ja Blu-Rayt ovat kaikki järkihintaisia kompromisseja kohtuullisen laadun sekä julkaisu- ja jakelukustannusten väliltä. DVD-elokuvia joudutaan pakkaamaan todella paljon, jotta ne saadaan mahtumaan levykkeille, ja aina kun audiovisuaalista sisältöä pakataan, laatu kärsii. Laadulliset ongelmat eivät kuitenkaan ole isoimpia syitä DVD:n häviämiselle markkinoilta, vaan suuremmassa roolissa on soitinten mekaaninen toiminta: DVD-soittimet vievät tilaa, niiden lukulaitteet ovat vikaherkkiä, eivätkä optiset levyt sovellu hyvin matkakäyttöön, koska sisältöä lukeva laser tärähtelee liikkeen mukana.

Urheilu edesauttaa elokuvalevitystä

Urheilu- ja elokuvaviihde ovat vuosikymmeniä olleet kilpailutilanteessa keskenään, sillä on ajateltu mustavalkoisesti, että toinen osa-alue syö katsojia ja kuluttajia toiselta. Suoratoistopalvelujen aikakaudella tilanne on totaalisesti muuttunut: käytännössä kaikki urheilu Suomessa on siirtynyt maksukanaville ja suoratoistopalveluihin, ja ne ovat palveluntarjoajille varsinaisia rahasampoja. Urheiluoikeuksien ostaminen on mahdollistanut sen, että operaattorit voivat myydä kattavampia ja hintavampia sisältöpaketteja asiakkailleen, juuri urheilun varjolla. Vain muutaman kympin hinnalla kuukaudessa asiakas saa katsoakseen huippu-urheilua ja ison kasan elokuvia – tässä diilissä leffatkin siis hyötyvät.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *